Urani esiintyjänä

Ensimmäisen esiintymiseni, jonka muistan taisi olla joulujuhla joskus ala-asteella, jolloin lauloimme luokkani kanssa joululauluja. Opettajalla oli kova työ saada meidät laulamaan kuta kuinkin samaan tahtiin ja ihan hyvin se loppujen lopuksi taisi mennä.

Viidennellä luokalla luokkamme jaettiin ryhmiin ja niissä ryhmissä itse muistelimme mitä seitsemän veljestä kirjassa tapahtui ja kirjoitimme näytelmän. Olimme muistaakseni ensin lukeneet kirjan yhdessä. Esitykseen valitsimme itse vaatteita ja tarvittavia tavaroita näyttämölle. Silloiset kutosluokkalaiset sanoivat etukäteen, että se on varmasti ihan surkea ja tylsä näytelmä, mutta kun esitys alkoi he nauroivat kun se oli kuitenkin niin hauska. Minä istuin näyttämön reunalla ja olin kertojana ja päälläni oli sellainen karvainen nallepuku.

Kuudennella luokalla esitimme joulujuhlassa porotanssin, jossa meillä jokaisella oli päässämme sarvet. Tanssin opetti meille luokkamme tytöt, jotka kävivät tanssikerhossa. Esityksessä yhdeltä luokkani pojalta putosi sarvet, mutta se ei esiintymistämme haitannut. Sen vuoden kevätjuhlassa, joka oli tavallaan meidän luokkamme eli kutosten juhla kun pääsimme ala-asteelta yläasteelle, keksimme laulun sanat Menolippu-lauluun. Laulussa kiitimme opettajia yms. Siitäkin tuli ihan kiva.

Kahdeksannella luokalla kävin rippikoulua, joten jouduin kerran lukemaan kirkossa muutaman jakeen Raamatusta. Sitä ennen minua jännitti hirveästi, mutta kun oli minun vuoroni lukea jännitys haihtui. Kun lähdin pois eräs nainen sanoi, että luin hyvin ja kuuluvasti, joten kai se ihan hyvin sitten meni.

Yhdeksännellä luokalla esiinnyin yhden kaverini kanssa yhdessä nelosluokkalaisten kanssa. Meitä pyydettiin siihen mukaan, koska piti osata puhua ruotsia. Olin esityksessä Peppi Pitkätossu, joten minulla oli Peppi Pitkätossun asu ja letit. Kaverini esitti taas Joulupukkia. Harjoituksissa meillä reistaili mikit, joten juhlassakin siitä kuului hirveän hiljaa, joten kun lainasin mikkiä muilta siitä kuuluikin yhtäkkiä hirveän kovaa. Mutta ei se mitään, jälkeenpäin vaan nauratti koko homma.   

Koulussa pelasimme joka vuosi myös sählyturnauksen luokkien ja henkilökunnan kesken ja koska tykkään pelata sählyä se oli mukavaa vaikka hieman jännitti aina ennen pelaamista, kun oli katsojiakin.

Kouluaikoina esitin tietysti myös erilaisia esitelmiä kirjaesitelmistä maiden esittelyyn ja muihin sellaisiin. Ryhmässä esiintyminen oli aina kaikkein mukavinta, eikä se jännittänyt yleensä pahemmin.